Kokkola kv ja Niitti

Olipas meillä vaiheikkaat kolme päivää. Alkuperäinen suunnitelma meni niin, että lauantaina Kokkolan näyttelyyn, sunnuntaina Niitin haku ja maanantaina lomaa, lepäilyä ja uuteen pentuun tutustumista. Toisin kävi, kun Enzo pärjäsikin näyttelyssä paremmin kuin osasimme kuvitellakaan! Parsoneita oli näyttelyssä vaivaiset viisi kappaletta, joista Enzo luotsautui ROPiksi. Tuomarina rotukehässä oli Harri Lehkonen, joka arvio Enzoa näin:

Hyvän kokoinen vahva, ryhdikäs uros. Erinomainen pää ja ilme. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Kaunis ylälinja. Oikeat mittasuhteet. Oikean laatuinen turkki. Hyvä väritys. Erinomaiset liikkeet. Todellinen ilo silmälle. :)

Sää kirkastui kauniiksi (paitsi voimakas tuuli kävi edelleen) ryhmäkehään mennessä ja kokoomakehästä suoriuduttiin mallikkaasti. Liikkeessä Enzolla oli varsinaisessa kilpailukehässä virtaa taas kuin duracell-pupulla ja ensimmäistä kertaa kokeilin mennä sen kanssa kevyttä juoksua. Uusi liikuntamuoto tuntuikin hyvältä ratkaisulta, sillä tosi reipas kävely ottaa äkkiä jalkoihin ja toisaalta jos en pysy Enzon vauhdissa mukana se saattaa alkaa vetämään. Seisominen ei sitten käynytkään aivan niin helposti, kun oma lelu ei tällä kertaa kiinnostanut pätkääkään. Onneksi toisten hiirien vingutus kuului edestäpäin, niin sain Enzon edes pari kertaa seisomaan kivasti ilman lelua. Siinä yhteistyöhenkeä etsiessä kilpakumppaneita tippui pikkuhiljaa matkasta ja lopulta oltiin samassa tilanteessa kuin Rovaniemellä: Kaksi viimeistä jäljellä, airedale ja Enzo. Tällä kertaa Enzo liikkui kuin unelma, mutta silti en ollut uskoa silmiäni, kun tuomari (Janiki Steinbock, Israel) tuli ojentamaan punaisen ruusukkeen minulle! Kun järkytyksestä (positiivisesta sellaisesta:)) oli selvitty, tajusimme että tännehän pitää nyt sitten tulla huomennakin. Onneksi Airiaisille sopi että haemme Niitin vasta maanantaina (se siitä lepopäivästä...;)).

Sunnuntaina köröttelimme takaisin Kokkolaan Pielaveden tukikohdasta. Aleksi sai onneksi jäädä hoitoon Nikon äitille. Näyttelypaikalla aloimme katselemaan mikä ryhmäkehien tilanne on, kun kuului "...ja tässä ovat ryhmän 8 neljä finalistia..." Hiukkasen tuli kiire vessaan ja valmistautumaan! Onneksi ryhmän 10 jälkeen oli vielä veteraanit ja kehän järjestelyissä kesti tovi, niin ehdin minäkin henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen. Enzo nyt olisi varmaan ollut valmis kehään vaikka suoraan autosta. Enzo esiintyikin hyvin ja maltillisesti ja niin siinä sitten kävi, että Enzo teki jälleen historiaa ottamalla kaikkien aikojen parhaan BIS-sijoituksen kaikkien rotujen näyttelyssä (viisaammat tiesi kertoa, että sijoitus ei ollut lajiaan ensimmäinen, sillä v.-98 on tullut parsonille BIS5-sija)! Enzo oli siis BIS3 ja vielä kansainvälisessä näyttelyssä!! Aivan huikeaa.:D Edelle menivät vain afgaaninvinttikoira ja gordoninsetteri. Best In Shown valitsi Kenneth Edh Ruotsista. Jos en olisi ollut melkein koko tulomatkaa puhelimessa, niin olisi varmaan ollut sellanen typerä kestohymy naamalla.;D


Odotellaan, että tuomari tekee päätöksensä...


...ja tässä on tulos: BIS3!!!

Eilen Aleksi jäi vuorostaan minun äitini hoiviin ja nyt suuntasimme kohti Ristiinaa. Niitti (virallisemmin Joutilaan Top Niitti) oli vain kaunistunut viime näkemästä, mutta karvaa ei ollut tullut lisää, joten saapa nähdä jääkö siitä peräti sileäkarvainen. Vierailu Airiaisessa jäi vähän pikaiseksi, mutta toivottavasti nähdään tässä vielä kesän aikana. Suuri kiitos tästä ihanasta neidistä, luonnetta pikku likalta löytyy ainakin siihen malliin, että eiköhän tästä siihen tarkoitukseen ole mihin on ensisijaisesti hankittukin.:) Niitistä lisää, kunhan ollaan hetki asuttu saman katon alla.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Enzon kasvattaja-Jaanaa moikkaamassa ja samalla saatiin Enzon Vuoden näyttelyparsonuros- ja Vuoden lut parson-palkinnot sekä Metkun Venäjän valionarvodiplomi. Kiitos Jaana kun hoidit Metkun paperit Venäjälle, niin tuli sekin asia hoidettua.:) Harmi kun ei joudettu sielläkään viipymään pitemmän aikaa, kun kotimatkaa oli vielä reilusti taittamatta.

Kotona perheen nuorimmaiset pääsi tutustumaan toisiinsa vasta paremmin ja melkoisen hässäkän saivatkin aikaan, kun villitsivät toinen toistaan. Parin jäähyminutin jälkeen tilanne saatiin kuitenkin rauhottumaan.;) Niitti on onneksi tosi fiksu ja uskoo kyllä kun sanoo topakasti, tuo ihmislapsi on vähän kovempikalloinen tapaus. Liiallisin into Niittiä kohtaan on kuitenkin jo laantunut, että eiköhän tämä arki ala tästä rullaamaan ihan mukavasti.

"Näitä mun pitäis kulma tuoda pesistä. Höh, ihan helppoo, eihän tää edes sano mitään!"

Rovaniemi kv

Käytiin eilen pyörähtämässä keikka Rovaniemellä. Lähteminen tosin oli vielä perjantai-iltana vaakalaudalla, kun Enzon passi (eli rokotustodistukset) olikin hukassa. Siinä ehti jo tilanne kiristyä aikalailla, kun passin etsimisen sijaan keskityttiin etsimään syyllistä ja miettimään millä ne rokotukset tähän hätään todistaisi.;) Lopulta (kun minä ainakin olin jo melkein luopunut toivosta) päätettiin tonkia kaikki mahdottomaltakin tuntuvat paikat läpi ja niinhän se sitten vaan löytyi, metsästyspuvun takin taskusta. Oli päässyt unohtumaan, että käytiinhän me viime näyttelyn jälkeen kokeilemassa Ruotsin luolakokeen omaista harjoitusta.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 16 parsonia ja tuomarina toimi Tiina Taulos. Säätäkin jännättiin etukäteen, mutta niin vain alkoi aurinkokin paistaa ja oli lopulta oikein kiva ilma näyttelylle. Enzo oli ROP ja Karvahaalarin Milla Makia VSP. Onnea vielä Makille omistajineen! Lisään arvostelun myöhemmin, kunhan löydän arvostelulapun (ei koira karvoistaan pääse, taas meillä on tavarat hukassa tai ainakin sekaisin;P).


VSP Maki ja ROP Enzo

Ryhmäkehään jäätiin tietenkin, vaikka olihan siinäkin odottaminen, kun ryhmäkehät alkoi yli tunnin myöhässä. Enzoa selvästi hieman jo väsytti, mutta kun se hoksasi minulla olevan aivan uuden karhea lelu, niin johan tuli poikaan taas virtaa.:) Jopa hieman liikaa, kun parilla eka seisotuksella ei meinannut malttaa pysyä aloillaan. Enzo pistelikin menemään kuin pieni veturi, kun päästiin astelemaan ryhmäkehään. Kenties näyttävä sisääntulo teki ryhmätuomariin (Petru Muntean) vaikutuksen tai sitten hän pongasi meidät jo kun oltiin ajoissa kokoomakehässä poseeraamassa, mutta Enzo valittiin jatkoon. Ja sitten neljän parhaan joukkoon. Lopulta jäljellä oli enää Enzo ja ruotsalainen cairn. Sitten tapahtui se surullisen kuuluisa "Enzosta ei ikinä tiedä mitä se keksii". Tuomari halusi katsoa nämä kaksi parasta vielä liikkeessä ja Enzo lähti jostain syystä laukalla. Korjasin (muka) sen liikettä niin, että minun vinkkelistä se näytti menevän ihan ok (ei tosin sellaisella draivilla kuin parhaimmillaan, mutta siihen asiaan ei pysty paljon itse auttamaan), mutta kuulemma se oli mennyt jotenkin kummasti. En tiedä vaikuttiko tämä sijoitukseen, mutta Enzo oli RYP2. Joka on siis mielettömän hyvin ja hienosti ja mahtavasti ja olen sijoitukseen enemmän kuin tyytyväinen, mutta vähän jäi kaivelemaan, että en saanut sitä liikkumaan hyvin. Sellainen aina harmittaa, jos ei ole pysytynyt antamaan parastaan. Mutta joka tapauksessa, Enzon tulostilastot komistuivat taas yhdellä ryhmäsijoituksella ja sitä voidaankin juhlia koko seuraava viikko loman merkeissä!:D


Esiarvostelukehässä poseerausta.


RYP2!!

Meille tulee vauva

Siis koiravauva, tietenkin.;) Kolmannen koiran paikka on ollut auki jo jonkin aikaa ja nyt se sitten täyttyy kolmen viikon päästä. Alkuun katselimme yhdistelmää eri sukuisista vanhemmista kuin nämä nykyiset on, mutta sitten huomasimme käyttöominaisuuksiltaan niin mielenkiintoisen yhdistelmän, että päätettiin joustaa tuosta erisukuisuus-kriteeristä. Niinpä meille on nyt tulossa "Niitti" Joutilaan kennelistä. Kävimme eilen katsomassa pentuja (ovat nyt 6-viikkoisia) ja koko pesue on kyllä oikein kivan näköistä sakkia.:) Valinta neljästä nartusta oli kuitenkin aika selvä. Kumminkohan päin siinä mahtoi käydä, valitsiko Niitti meidät vai me Niitin, mutta tämä tyttö kävi meidät ekana moikkaamassa ja kun oltiin lähtöä tekemässä, niin Niitti lähti autolle niillä elkein, että minähän lähden sitten kai mukaan. Se myös selvästi tunsi jo nimensä, kun muuten ei jutteluun niin erikoisesti reagoinut, mutta kun tuumasin sille, että mitä Niitti, niin häntä alkoi vispata vimmatusti.;) Tässä hän nyt sitten on:

Niitti tulee meille lähinnä metsästyskoiraksi, mutta jos siitä jotain muutakin tulee, niin mikäs siinä. Nättihän tuo on kun sika pienenä ainakin tässä vaiheessa.:)

Pääsiäisen supit

Pääsiäinen tuli vietettyä koko perheen voimin pielavedellä. Ja tottahan toki piti metsälläkin käydä kun tilaisuus oli. Lauantaina kävimme Janin kanssa katsastamassa mahdollisia supin jälkiä, kun perjantaina satoi reilusti lunta. sade oli kuitenkin jatkunut lauantain vastaisena yönäkin, eikä supit olleet liikkuneet ollenkaan. Sunnuntaina lähdinkin paljon toiveikkaampana uuteen yritykseen, nyt Mikon kanssa. Jo ajellessani seudulle missä ruukaamme metsästellä, huomasin tien penkalla kahdet edellisyön supin jäljet. Ei muuta kuin hakemaan osakeyhtiön metsästys-subaru (yhteisomistuksessa kahden jahtikaverini kanssa) ja Mikko kyytiin. Pitkä oli ollut supipariskunnan yöllinen ruoka reissu sänkipellolle, piilopaikka löytyi parin tunnin jäljestyksen jälkeen mäen rinteessä sijainneesta kivilouhikosta. Meikäläinen sai lähteä hakemaan koiran ja muut tarpeet autosta, suksilla kun olin liikkeellä. Pyysin Mikkoa soittamaan kuitenkin vielä Jounille, että tulisi kaveriksi kantamaan tavaroita ja tuomaan haulipyssynkin varmuuden vuoksi. Vartti siinä sitten tutkittiin kivikkoa, ja mietittiin uskaltaako sinne laittaa koiraa ollenkaan. Isoja oli muutamat kivet ja koko kivikko sijaitsi vielä kallion päällä. Katsoin kuitenkin paikan turvalliseksi ja päästin Enzonkin tutkimaan paikkaa. Nopeasti se otti vainun ja tunki itsensä lumen läpi kasaan, juuri siihen kohtaan jossa supit olivat. Puolen tunnin jälkeen pääsi Jouni toiseen supiin käsiksi ja sai sen vedettyä ulos, jolloin toinen supi otti ritolat ja karkasi alarinteeseen. Onneksi oli se haulikko mukana ja saatiin tämänkin supin karku tyssättyä. Pääsiäisen saldona siis kaksi supia.

Raution näyttely

Pikapäivitys... Minne se kaikki aika katoaa, kun ei ennätä tänne edes kirjottaa.

Niin, lauantaina avattiin siis virallisesti tämän vuoden näyttelykausi (CoC:a ei voi laskea, kun se ei ollut oikea näyttely) Raution ryhmänäyttelyllä. Kyllä onkin jo näyttelyvarpaita vipattanut!;) Oli taas mukava nähdä kaikkia tuttuja ja uusia ihmisiä ja parsoneita. Vaihteeksi oli myös kiva olla tuommoisessa pienemmässä näyttelyssä. Tässäpä tuomarin (Paavo Mattila) arvio Enzosta:

Erinom. uros. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Erinom. ylälinja, samoin runko ja takaosa. Erinom. häntä. Liikkuu hyvin. Seistessä hyvin kauniit ääriviivat. Miellyttävä käytös.

Enzo oli siis ROP. Erityisesti ilahdutti se, että pitkästä näyttelytauosta huolimatta Enzo malttoi keskittyä tosi hienosti oleelliseen ja esiintyi mun mielestä hyvin.

Samassa kyydissä meillä oli Kuusamon Marja-Leena ja Roosa, kiitos molemmille matkaseurasta! Marja-Leenan kasvatti Otto sai näyttelyssä ensimmäisen sertinsä, joten tunnelma olisi varmaan ollut tulomatkalla katossa, jos meikäläinen takapenkillä olisi pysynyt hereillä.;) Samana päivänä Enzon Lulu-sisko sai muuten toisen sertinsä Savitaipaleella, onnea Lullukalle. On nää vaan hieno sisarusparvi.:)

Kuvahaaste ja Metkun synttärit

Sain kuvahaasteen Uhman ja Åskun Minnalta. Ohjeet meni näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Tässä meidän kuva.



En ymmärrä millä logiikalla meidän kuvakansiot on järjestäytyneet, mutta neljännen kansion neljäs kuva oli siis Metkun pojasta Cosmosta. Kuva on otettu meidän edellisessä asunnossamme Oulun Kiviniemessä 7.3.2006, kun Heli tuli näyttämään miten Cosmo-poika on kasvanut. Cosmo on siis kuvassa noin 3 kk vanha.

Samasta kansiosta löytyi kuva Enzon haamusta, pitää laittaa sekin tähän.



Haastan seuraavat bloggaajat:

• Heli + Basti, Cosmo ja Dani
• Jenni + Iita ja Telma
• Ruutilan Anne
• Anna-Mari + Mona ja Mosse

Tänään on siis myös Metkun syntymäpäivä, onnea Metku 5 v.! Synttäreitä voidaankin viettää koko päivä, kun ollaan koko perheen voimin kotona sairastamassa (no koirat siis onneksi terveitä)...

Kurssilla ja vuosikokous

Eilen pidettiin Parsonrussellinterrierit Ry:n vuosikokous Hyvinkäällä, jossa palkittiin Vuoden parsonit 2008. Enzo nappasi voiton kahdessa sarjassa ja meriittilistalle lisättiin Vuoden LUT-parson 2008 ja Vuoden näyttelyparsonuros 2008 tittelit. Jälkimmäisen kisan Enzo voitti kolmannen kerran peräkkäin, eli voitto on tullut joka osallistumiskerta.:D On tuo poika kyllä sellainen kultakimpale että. Ei siis titteleitten takia, vaan että sen kanssa on mahtava harrastaa ja se on myös mitä ihanin kotikoira.<3

Itse osallistuin viikonloppuna kasvattajan peruskurssille. Olen vähän miettinyt kennelnimen vaihtoa ja kennelnimen anomiseen tarvitaan kyseisen kurssin suoritus. Kurssi oli kyllä tosi mielenkiintoinen, vaikka itselle uutta asiaa ei juuri tullutkaan. Voin kyllä suositella kaikille. Kurssille saa siis osallistua kuka vain eli ei tarvitse välttämättä olla kasvattaja tai kasvattajaksi aikova. Kennelnimeä haluaisin vaihtaa siksi, että nykyinen Meu Amor's on aikoinaan (v. 2000) anottu shelteille, eikä minusta oikein sovi parsonille. Olisi kyllä kannattanut miettiä nimi paremmin ensimmäisellä kerralla, kun nykyään tuosta lystistä saa pulittaa saman summan euroissa, kuin ennen markoissa...